Ihosairaudet ovat lemmikeillä tavallisia. Koirilla nopeasti ilmaantuneen iho-oireen tyypillisiä aiheuttajia ovat ulkoloiset ja pinnallinen bakteeritulehdus. Ihon mikroilmaston muutokset voivat altistaa tulehduksille esimerkiksi turkin kastumisen tai lämpimän ja kostean ilman vaikutuksesta.

Syvä bakteeritulehdus, follikuliitti tai furunkuloosi, on koiralla useimmiten toissijainen muutos muun ihosairauden komplikaationa. Koiran kroonisten ihosairauksien tavallisimmat aiheuttajat ovat allerginen tai hormonaalinen sairaus. Tärkeimmät allergiatyypit ovat ruoka-aineyliherkkyys ja atooppinen allergia. Atopia kehittyy oireilevaksi useimmiten jo nuorella iällä ja se on tyypillisesti kutiseva ihomuutos. Ruoka-aineyliherkkyys voi puhjeta missä iässä tahansa ja sen yhteydessä kutinaa esiintyy vaihtelevasti.

Koiran tavallisin hormonaalinen ihosairaus on kilpirauhasen vajaatoiminta. Oireet kehittyvät usein 4-6 vuoden iässä. Ikääntyvillä koirilla tavataan lisämunuaisen liikatoimintaa, Cushingin oireyhtymää. Tämä sairaus on harvinainen alle 8 vuotiailla koirilla.

Iho-oireita ilmenee myös sukupuolihormonien häiriöissä ja karvankasvusyklin häiriöiden yhteydessä. Sieni-ihottuma on koirilla suhteellisen harvinainen löydös. Lisäksi koirilla esiintyy mm. immuunivälitteisiä ihosairauksia ja geneettisiä ihomuutoksia.

Myös rakenteelliset seikat voivat altistaa ihosairauksille. Esimerkkeinä voi mainita huuli- ja naamapoimut, löysä ja poimuinen iho sekä ahtaat korvakäytävät. Ihon ja turkin terveyteen voivat vaikuttaa myös ravitsemustekijät ja sisäloiset, kuiva huoneilma ja muut ympäristöolosuhteet.

Kissalla ihon bakteeritulehdus ei ole kovin tavallinen löydös. Sienitulehduksia esiintyy enemmän kuin koiralla. Ulkoloiset aiheuttavat kissallakin ihosairauksia. Kissan pitkittyneen iho-oireen tavallisin aiheuttaja on joko allerginen tai immuunivälitteinen sairaus. Hormonaaliset ihosairaudet ovat kissalla harvinaisia.

Jyrsijöillä esiintyy myös paljon ihosairauksia, näiden tavallisin aiheuttaja on joko ulkoloistartunta tai sienitulehdus.

Ihosairauden tutkimus aloitetaan oireiden ja tautihistoria arvioimisella. Tavallisesti selvitetään nykyinen ruokinta ja loislääkitykset. Ihosta otetaan raapenäytteet ja mahdollisesti teippinäytteet loistutkimusta ja solututkimusta varten.

Oireenmukainen lääkitys voi olla riittävä hoito ja vaste tarkastetaan kontrollitutkimuksessa. Jos iho-oire pitkittyy, voidaan verikoetutkimuksella selvittää allergista taustaa ja hormonaalisia sairauksia. Ruoka-aineyliherkyys ei ole luotettavasti todettavissa verikokeilla ja sitä tutkitaan ns. eliminaatiodietillä. Hypoallergeenista ruokavaliota syötetään 6-8 viikon ajan ainoana ruokana. Toivotun vasteen jälkeen testataan yksi ruoka-aine kerrallaan mitä ruokia diettiin voidaan lisätä.

Tarvittaessa voidaan ihosairauden aiheuttajaa selvittää ihokoepalojen tutkimuksella. Ihokoepalojen ottamista varten potilas useimmiten rauhoitetaan kevyesti. Koepalatutkimusta tarvitaan esimerkiksi immuunivälitteisten ja geneettisten ihosairauksien löytämiseksi.